Dem gråa molnen speglas ner på den blöta asfalten.
Passerar en mängd människor som man inte ens märker av.
Vilka är de? Vad har de för drömmar och mål?
Vad har jag för drömmar och mål?
Jag är bara en i mängden.
Jag tror jag känner mig själv, men jag är lika okänd mot mig själv som främlingarna som jag märker av dagligen.
Lehtit putoavat punaset ja keltaset,
Tuuli humistaa läpi mettän kotti.
Saet kroppisee minun klashiin,
Syksy tullee heän kuvion kans.
Sehän kaunhiin ko se hämärtää.
Kaikki tavalinen maa nousee hilja sumusta.
Maa en kaipaa sanat.
Se oon kirkas ja lieventää.
Syksy tulle mettän ja lehet puhalta maahan
ja ilma oon kylmä mettässä oon hilja
mie maarsin jahtin ja minun koira juoksee mettässä
mie kuulen ko se pöläyttä lintu ja hirvi seisoo kaukana
ja aurinko paistaa
tuuli liik...
Mettä antaa mulle marjoja ja hirvenliha.
Mettässä oon rauhaa ja hiljaa.
Mettä oon minun toinen koti.
Mettä oon iso ja vihreä sie saattat kuula linnut vitistää ko se oon hiljaa.
Mettä antaa mulle iloa ja elämää.
Mettä antaa mulle ruoka ette mie jää henkihiin.
Mettä antaa mulle makea hirviliha.
Mettässä oon söpöt elläimet.
Mettä antaa mulle...
Mettä antaa mulle marjoja ko mie saatta tehä pai.
Mettä antaa mulle komea hirvensarvet ette heilua yles seinälä.
Mettä antaa mulle pikta komea polkuja ette följätä.
Mettä antaa mulle paljon.
Mettä oon rauha paikka.
Mettä oon syvä.
Mettä antaa vaphaus.
Aatet lehataa ympärille.
Mettä oon joka oma henkilö.
