Elvi ja tähti
Olipa kerran pieni tyttö nimeltä Elvi. Hän asui pienessä talossa metsän reunassa, maissipellon vieressä. Elvi rakasti katsella kaunista tähtitaivasta. Eräänä yönä, kun hän katsoi ylös taivaalle, hän näki tähden putoavan itseään kohti. Hän nosti kätensä ilmaan, ja tähti laskeutui hänen käteensä. Tähti loisti kuin pieni kuu Elvin käsissä. Mutta Elvi tiesi, että hänen täytyi saada tähti takaisin taivaalle. Niinpä hän yritti heittää tähden ilmaan, mutta se ei onnistunut. Elvi huomasi yhä selvemmin, että tähden valo himmeni entisestään. Silloin hän kuuli äänen, joka tuli tähdestä.
- Sinun täytyy löytää kristalli syvimmän sinisen värin kohdasta tämän metsän vanhimman puun luota.
Elvi nyökkäsi ja laittoi tähden taskuun ja sitten hän juoksi metsään. Hän etsi suurinta puuta, jonka hän pystyi löytämään pimeästä metsästä. Mutta sitten hän huomasi, että metsän keskellä oli suuri puu. Hän juoksi niin nopeasti kuin pystyi. Lopulta hän pääsi puun luo. Hän kastoi puun ympäri mutta ei löytänyt mitään kristallia. Sitten hän katsoi ylös ja näki jotain kimaltelevaa puussa. Elvi alkoi kiivetä puuhun, ja kun hän pääsi ylös, kristalli oli oksalla. Hän otti kristallin käteensä ja nosti tähden taskusta ja piti niitä vierekkäin. Tähti loisti nyt kirkkaamin ja alkoi nousta ylös taivaan. Sitten Elvi meni kotiin. Sen jälkeen Elvi tiesi, että yksi pieni hyvä teko voi valaista koko maailman.
Tämä teksti oli yksi voittajista Nuorten suomenkielisessä kirjoituskilpailussa 2026.